|
|
|||||||||||||||||
|
Salpalinja Aholanvaarassa sijaitsee noin kilometrin verran Salpalinjan panssariesteitä. Esteet rakennettiin toisen maailmansodan aikana osana suurempaa Salpalinja-kokonaisuutta. Panssariesteet koostuvat tuhansien kilojen painoisista kiviesteistä, joita on asetettu linjaan puolustuksen tukemiseksi.
Salpalinjan rakentaminen itärajalle aloitettiin heti talvisodan jälkeen 1940. Linja ulottuu Suomenlahdelta Sallaan ja sieltä kenttälinnoitettuna aina jäämerelle asti. Salpalinja rakentamisen aloitti ruotsalainen vapaaehtoisjoukko n. 900 miestä. Rakentajia oli enimmillään v. 1941 35 000 miestä ja 2000 muonituslottaa. Hanketta pidetään vieläkin Suomen suurimpana rakennustyömaana kautta aikojen. Salpalinjassa ei koskaan taisteltu, mutta kesällä 1944 sen olemassa olo antoi tarpeellista tukea uuvuttavissa torjuntataisteluissa. Salpalinja on epäilemättä vaikuttanut Neuvostoliiton päätökseen keskeyttää hyökkäykset Suomen rintamalla.
Salpalinjassa on mm. Sallassa Salpalinjaa rakennettiin syksystä 1940 kesään 1941. Kiviesteiden lisäksi rakennettiin piikkilankaesteitä, konekivääri- ja tykkipesäkkeitä, korsuja ja taisteluhautoja. Saatiinpa valmiiksi yksi teräsbetonibunkkerikin. Sallassa Ruuhijärven maastossa on entistetty konekivääripesäke, jonne merkitty polku. Salpalinjan linnoitteita on myös Etelä-Sallassa. Komppanian tukikohta sijaitsee Hautajärvellä molemmin puolin Salla-Hautajärvitietä ennen kylää. Vahvennetun komppanian tukikohta sijaitsee Kukasviidassa Tuohilammen lähellä. Aholanvaaran kylästä löytyy niin ikään Salpalinjaan kuuluva panssarieste. Komppanian tukikohta panssariesteineen sijaitsee Pikku-Taivalvaaran tasalla Karhujärvellä. Lisäksi Ison-Saltsivaaran rinteessä on panssarieste. Pohjois-Salla Särkelän kylässä Särkijärven etelä- ja länsipuolella on vahva puolustuskeskus, jonka tehtävänä oli sulkea Saijan tie. Ukonlammen maastossa olevilla linnoitteilla oli sama tarkoitus. Vahvin tukikohta on kuitenkin Saijan hautausmaan eteläpuolella. Lähteet: Vesa Haatajan teos: Sotamuistomerkit sekä www.lemi.fi
Aholanvaarassa asuvien Onni ja Maija Hännisen muistoissa Salpalinjan rakentaminen kylän kohdalla on vielä hyvin muistissa. Silloin alun toisella kymmenellä oleva Maija oli jo pikkulotta ja Onnikin sotilaspoika, kylien nuoria poikia koulutettiin sotilastehtäviin mm. kylien vartioimiseen yöllä, yleensä aikuisen miehen seurassa. Panssariesteet louhittiin läheisestä Kalliovaarasta, joka sijaitsee n. 2 km päässä kylästä. Vaarasta loistivatkin valot kuin pienestä kaupungista. Valot ja kallion poraamiseen tarvittavat porat saivat virtansa generaattoreista.Itse Aholanvaaran kyläkin tuplasi asukaslukunsa, alueella oli mm. kaksi majoitusparakkia ja muonitusparakki muualta tulleille työmiehille ja muonituslotille joita oli yht. n. 500. Lisäksi useassa kylän talossa oli majoitettuna työväkeä. Kivet rahdattiin alas vaarasta hevospelillä ja kuljetettiin Kalliojärven yli kuorma-autoilla. Kuorma-auton lavalle mahtui kerrallaan vain yksi kivi, joten kuorma-autoja oli mukana kymmenkunta. Rakentaminen ajoittui –40 kevääseen –41 ja talvella maahan jouduttiin räjäyttämään kivelle sopiva kolo. Kiven pystytys tapahtui veivaamalla käsin kippilava kuorma-autosta ylös, jonka jälkeen köysien ja tarkoitukseen tehdyn kolmijalan avulla kivi pystytettiin ja kiilattiin pienimmillä kivillä tukevasti kuoppaan. Panssarieste on kylän kohdalla n. kilometrin mittainen, joten kiviä rahdattiin paikalle useita satoja. Osa kivistä oli siirrettävien ritilöiden päällä, josta ne tarpeen vaatiessa olivat nopeasti siirrettävissä. Kylä on nykyisin huomattavasti hiljentynyt ja moni valo sammunut. Salpalinjan kivenjärkäleet seisovat tukevasti sijoillaan muistona menneestä; sodasta ja rauhasta, tuleville sukupolville. Linkkejä: |
|||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||
